Nikus_Qep

Tämä on tosiaan ollut isojen projektien vuosi, ja nyt niistä suurin on tullut valmiiksi. Tosin, mitä ensin pidin lopullisena tavoitteena muuttuikin matkan varrella välipysähdykseksi ja tämän kyseisen projektin matka jatkuu ensi vuoden puolella yhteisnäyttelyn muodossa.

Olen koko tämän vuoden työstänyt isoa kuvasarjaa joka loppujen lopuksi sai nimekseen Yhdessä – Kuvasarja ihmisen ja luonnon välisestä yhteydestä ja sen monimuotoisuudesta.

Vahvimmat vaikuttavat arvot ja inspiraatio kuvasarjaan ovat tasa-arvo, luonnon läheisyys ja ekologisuus. Suomen metsä on massiivinen voimavara jonka kauneus ja rauha on kaikkien löydettävissä. Tällä 12:n kuvan sarjalla hain eurooppalaisten valokuvaajien kattojärjestön Fep:n arvonimeä Qep, qualified european photographer. Ajatus kuvien takaa muotoutui poikkeusaikojen myötä. Kun kaikki muu pysähtyi ympärillä, tuli tarve tehdä ja luoda, jotta itse liikkuisi eteenpäin. Syntyi tarve tarkastella ympäristöä, ja sitä miten ihminen reagoi maailman muuttuessa. Inspiraationa toimi luonto, sen monimuotoisuus ja kuinka sen kauneus on kaikkialla. Ja tässä sitä sitten ollaan, arvonimi takataskussa, miettien että mitä seuraavaksi! Kun elämä mahdollisti oman projektin oli hyvä hetki ottaa tilaisuudesta kiinni. Ja ilman tämän projektin mahtavia yheistyökumppaneita en olisi tähän pystynyt. Alla olevan mukaisesti, heitä on paljon ja kiitos kuuluu jokaiselle!

Mallit puki ihanista ihanin Lauri Järvinen. Hänen unisex avant garde-vaatteet istui loistavasti tähän projektiin, ja jokainen malli sai juuri itselleen täydellisesti istuvan vaatteen, joka sopi niin kuvatyyliin kuin maisemaan. Laurin kanssa yhteistyö oli todella sujuvaa, toivon todella että tämä ei jää meidän viimeiseksi yhteiseksi projektiksi.

Mallien lookin viimeisteli Fanny Heinonen (FJH-MakeUp). Fanny on loistava ihmistuntija joka osaa korostaa jokaisen hänen tuoliin tulevan parhaimpia puolia. Hänellä ehti puhaltaa jo uudet tuulet ammatillisesti, mutta oli mahtavaa saada hänet mukaan tähän projektiin tekemään jokaisen mallin, varsinkin kun viiden ihmisen aikataulujen yhteensovittaminen ei todellakaan ole helpoimmasta päästä.

Ja ne mallit! Saimme niin mahtavat, monipuoliset ja persoonalliset mallit sarjaamme kuin toivoimme. Harmillisesti kuitenkin, kaikki ei tähän arvonimihakuun edes mahtuneet mukaan, sillä kuvasarjassa joutuu miettimään esillepanoa, katseen suuntaa, rajauksia, symmetriaa, sävyjä, toistoja, ja kaiken pitää olla kokonaisuutena toimivaa ja yhteensulavaa. Se vaatii välillä harmillisiakin kompromisseja. Tämä projekti oli tfcd-luonteinen, joten jokainen malli osallistui tähän kuvapalkalla, uhrasi omaa aikaansa meille ja ennen kaikkea luotti meihin siinä että saimme luoda ja tehdä sitä mitä tavoittelimmekin. Uskomatonta heittäytymistä jokaiselta!

Assareita meillä oli mukanamme Tuomas, Mari ja Erika, suuri kiitos roudauksesta, kahlauksesta vedessä, hyttysten häätämisessä, valon pystyssä pitämisessä ja ennenkaikkea avusta!

Korona vaikutti myös apurahojen myöntötapoihin joten kiitos kuuluu myös Taikelle, joka tuellaan mahdollisti näin ison ajallisen panostamisen kuin mitä tämä projekti vaati.

Arvonimeä haetaan 12 kuvan tulostetulla kuvalla joka esitetään eurooppalaiselle jurylle paikan päällä, tänä vuonna tämä tapahtui Tampereella. Minun kuvani tulosti ja pohjusti luottotulostamoni ja -henkilöni Ninan kuvamaailma. Kuvat tehtiin lempipaperilleni Barytelle, joka jäljittelee pinnallaan ja huokoisuudellaan vanhanajan pimiöpapereita, sävyt ovat syvät ja musta pää kaunista. Ninan Kuvamaailman palvelu on hyvin ammattitaitoista, heiltä löytyy kunnioitettavaa silmäntarkkuuta ja kärsivällisyyttä.

Suurin kiitos menee kuitenkin Laura Saarivuori-Eskolalle (Ekoru), jonka kanssa tämä sarja suunniteltiin ja toteutettiin. Tämä idea on lähtenyt meidän vuoden takaisesta yhteistyöstä, jonka jälkeen meillä molemmilla oli tunne että haluamme jatkaa ja työstää sitä mitä aloitimme. Ne ensimmäiset kuvat eivät tähän sarjaan yltäneet, mutta ovat täydellinen lähtökohta tälle sarjalle. Laura teki jokaiselle mallille erikseen upeat ja näyttävät korut, käyttäen mm. tuohta ja kierrätettyä hopeaa, hän jaksoi istua kanssani lounaalla ja suunnitella kuvauksia, yksitellen miettiä kanssani mitä kenellekin mallille sopii ja auttaa niin apuraha- kuin näyttelyhakemuksissa. Syvä kiitos, niiaus ja kumarrus, olen onnekas saadessani tehdä yhteistyötä hänen kanssaan, ja vielä onnekkaampi saadessani kutsua häntä ystäväkseni.

Alla vielä tarina kuvien takana. Ja ne kuvat, tottakai.

Pandemia muokkasi modernin kaupunkilaisen elämää, yhtäkkiä kaikki pysähtyi ja aika muutti muotoaan. Ihminen lähestyi jälleen luonnon kanssa ja löysi menetetyn yhteyden. Säilyykö tämä uudelleen löydetty ystävyys kun elämä palaa takaisin normaaliin, vaikkakin se olisi “uusi normaali”?

Kuvasimme kuvasarjan Pirkanmaan lähimetsissä, kaupunkilaisille tutuissa maisemissa: annoimme heille tilaa ja luvan olla, ja löysimme tunteita ja hetkiä joita normaalissa arjessa harvoin kohtaa. Kuviin on haettu inspiraatiota luonnon alkuvoimasta, koskemattomuudesta ja kiistattomasta kauneudesta, joka ei mahdu muottiin eikä sitä voi määritellä. Kuvien sävy on tummanpuhuva, luonto karua, mutta kauneus on silti läsnä. Tällä kokonaisuudella haluamme kertoa luonnon ja ihmisen välisestä moninaisesta yhteydestä, kuinka se on jokaisen saavutettavissa, riippumatta suuntauksista, ulkonäöstä tai iästä. Moni meistä elää jo ekologisesti, mutta olisiko meillä jotain muutakin saavutettavaa jos vain annamme sille mahdollisuuden?

Tulisiko meistä jälleen yhtä metsän kanssa?